Karmes kirjoitti:Tere Taz!
Vakuuttavan näköistä jälkeä, jälleen kerran. Käy katteeks. Mielellään itsekin löytäisi jotain samanlaista, edes joskus.
Millaisissa paikoissa käyt piippailemassa? Voitko laittaa paikalta kuvaa tai ainakin sanallista kuvausta, niin saisi itsekin vinkkiä mistä hakea. Tuskin mikä tahansa sattumanvarainen pelto tai niemennotko on valikoitunut piipattavaksi. Vai ovatko vielä ammattisalaisuuksia?
Löytyykö saalista enemmän nyt, kun käytössä on omatekemä pinpointteri? Vai onko kyse vain nopeammasta paikantamisesta.
Karmes
Pinpointterilla ei ole mitään tekemistä saaliin määrän kanssa tai ehkä siinä mielessä että se nopeuttaa varsinkin pienen kohteen löytymistä kaivetusta multa/hiekkakasasta ja näin jää enemmän aikaa luutia ympäriinsä. Sandscooppia tai muutakaan seulaa en käytä.
Mutta niistä paikosta. Tarkemmat koordinaatit jääköön ammattisalaisuudeksi, mutta sikäli tässä on tullut annettua epämääräistä tietoa, että kun on viesteissä on puhuttu yhdestä vanhasta rannasta tai puistosta, niin joka keikalla ei kyseessä ole kuitenkaan ollut se sama ranta tai puisto. Lisäksi etsintäaluetta on laajennttu rantojen ympäristöitin, takametsiin ja joutomaille. Piipparia on myös ulkoilutettu ja löytöjä tehty sangen eksoottisissakin paikoissa, kuten nyt vaikka 1800-luvun lopun hopearaha, joka odotti löytäjäänsä keskellä liikenteenjakajaa.
Mutta tässä jotain vinkkejä tai asioita, joita olen itse hyviksi havainnut wanhan esineistön löytämiseen:
Ainakin Tampereella, jossa itse piippailen on pitkä, tunnettu ja hyvin dokumentoitu historia ja muutama vanha (1900-luvun alun) karttakin löytyy netistä. Historiaa lueskelemalla löytää suht helposti hyviä tärppejä, kuten tietoja vanhoista rakennuksista, kokoontumispaikosta, ja Tampereen kysessä ollessa kansalaissodan taistelupaikoista.
Toinen hyvä vinkki on käytää eniron karttapalvelua ja valita sieltä ilmakuva tai kopterinäkymä (ainakin suurimmista kaupungeista on tällainen) ja etsiä sieltä mielenkiintoisen näköisiä paikkoja.
Myös muuten liikkuessaan kannattaa pitää silmät auki ja katsella paikkoja sillä “aarteenetsijän silmällä”. Hyviä paikkoja ovat esimeskiksi vanhat metsittyneent puistot. Paikat jossa on suuria ikiaikaisia puita ja alla vähän hoitamaton ja sammaloitunut nurmikko suorastaan kutsuvat piippaamaan. Tässä muutama googlen kuvahaulla haettu esimerkki lupaavannäköisistä paikoista. En siis ole ollut yhdessäkään noista piippaamassa, mutta tuollaiseen paikkaan minä menisin jos sellaisen näkisin.
http://www.edu.lahti.fi/kuvia_lahdesta/ ... ukpuis.jpg
http://www.vastavalo.fi/albums/userpics ... 011315.JPG
http://farm3.static.flickr.com/2620/381 ... 90987e.jpg
http://lh6.ggpht.com/_VVshecqNbG8/SB07u ... C_0416.JPG
Parhaita kohtia tuollaisessa paikassa ovat olleet niiden suurimpien puiden juuret, kantojen ympäristöt, kivien reunustat ja kulkuväylien vierustat.
Wanhoilla rannoilla parhaat löydöt on taas tulleet puitten juurilta, pensasaitojen ja kulkuväylien vierustoilta sekä niemien kärjistä. Yleensäkin sellaisista paikoista joissa ihmiset kulkee tai tykkää istuskella. Kaihtaa ei myöskään kannata sitä tiheää rantapusikkoa, koska todennäköisesti sitä pusikkoa ei ole ollut siinä 100 vuotta takaperin. Myös luontaiset näköalapaikat, korkeat rantakalliot tai mäkien ja harjujen laet ovat tuottaneet mukavasti vanhempaa tavaraa.
Mutta ennen kaikkea sitkeys palkitaan tässäkin lajissa. Mitä enemmän jaksaa luutia, sitä suuremmalla todennäköisyydellä se vanhempikin löytö osuu kelan alle. Itse olen viettänyt tämän kesän aikana etsimen varressa PALJON aikaa. Niin paljon ettei sitä kehtaa edes sanoa.
-TAZ-
E-TRAC, AT-PRO, ACE 250.
TAZPOINT 1.0 (Home-made pinpointer), Pro pointer
Joku merkitön pikkulapio, TAZSCOOP 1.0