

En meinaa nyt kirjottaa mitään kattavaa raporttia vaan laittaa muutaman kuvan esille että saa jonkunlaisen käsityksen hommasta. Ehkä joskus ehdin vielä kirjottamaan omista kokemuksista tuolla ja kysyä aina voi.
Seuraavassa kuvassa on esimerkkiä puutavarasta mitä löydettiin melko paljon. Tämä kohta ei ole varsinaista rakennetta vaan pelkästään puutavaraa millä on peitetty märkä kohta maata noin 300 vuotta sitte. Sen alla on kuva siitä minkälaiseks 2 tuuman lattialaudat menee kun ne saa kuivua pari päivää auringonpaisteessa. Tuon takia puita pitää jatkuvasti pitää märkänä kunnes ne on saatu dokumentoitua. Nuo puut ei varsinaisesti ole enään puuta vaan niille on tapahtunu sama kuin veden alla olleelle puulle. Selluloosa on korvautunu vedellä ja vain kuidut on jäljellä.


Tämän hetken tilanne on se että alla olevassa kuvassa näkyvä maakerros ja puunrungot on viimenen kerros ennenkuin tulee vastaan vanha merenpohja. Oletuksena on että tuossa on kulkenut tie joka vahvistettu latomalla sinne puunrunkoja oksineen.

Se maa mitä kuopasta kaivetaan seulotaan niin että saatais löydöt talteen mitä ei kaivaessa olla huomattu mutta kuten alempaa huomaa niin kaikkea ei seulastakaan löydetä. Aika paljo maata on kuitenkin ämpäreillä ja käsipelillä siirretty.

Sitte niitten löytöjen pariin. Nämä on siis minun piipparilla seulakasoista löytämiä esineitä. Koska ne on löytyny vasta kasoista, niin tieto paikasta missä ne on ollu on kadonnut. Siksi niillä ei ole paljoakaan arvoa tutkimuksen kannalta ja olenkin saanut luvan pitää nuo itselläni. Hyvä esimerkki siitä että useimmat piippareidenkin tekemistä löydöistä on melko arvottomia ellei mukana ole melko tarkkojakin tietoja löytöpaikasta.
Aluksi neljä kolikkoa. Itse olen nimittäny näitä lastukolikoiks. Tämä siksi että kaikki kolikot on olleet puulastujen sisällä. Puuaines on tarttunut kolikon hapettumiin niin tiukasti ettei niitä meinaa saada irtikään. Tämän takia ne on seulassaki näyttäny vaan puulastuilta ja siksi menneet ohi silmien. Kauan ihmettelin itsekkin kun ensimmäisen löysin. Harvoin näkee piippaavaa puulastua


Tommonen naulaki piti ottaa talteen kun on niin erikoisen mallinen. Noin isoon kantaan pitäis kenen vaan osua

Pari erikoista nappia. Vasemmanpuoleinen voi olla vähä uudempiki. Oikeanpuoleinen on melko iso lyijynappi. Ei oo paita heilunu tuulessa kun on tollanen nappi ollu paikallaan.


Pieniä musketin kuulia. Vasemmanpuoleinen tuli jätekasasta mikä kaivettiin torstaina eli sen ajotus on ainaki 1600 luvun alulle tai vanhempi. Oikeanpuoleinen on menny ammuttaessa vähä kasaan ja sit isäntä on syödessään saalista ollu niin nälkänen että on purassu tuohon kuulaan kolme hampaanjälkeä.


Seuraavassa kuvassa on sulanut pala pronssia, kartiomainen niittikoriste, kuparirengas ja lyijyä ikkunalaseista. Kaikki luultavasti vanhempia kuin 1700.

Lisäks on vielä jotain liitupiipun palasia, yks nappi joka on lainassa tutkijalla ja lisää ikkunalyijyä.
Ens viikolla kaivetaan auki vielä yks nurkka mistä tulee paljo täytemaata mitä pääsen tutkimaan myös. Sen lisäks vielä kun kaivaukset on tehty niin tarkistan vielä piipparilla ettei signaaleja enään löydy.
Yks iso juttu meidän harrastajien kannalta on ollu se että me ollaan päästy käytännössä jakamaan arkeologien ja harrastajien välistä osaamista. Samalla on tutkittu sitä miten etsin vois parhaiten olla hyödyks kaivauksilla. Uskon että tämän myötä halukkuus ottaa piippari mukaan arkeologisiin tutkimuksiin tulee lisääntymään. Eihän piipparilla pysty varsinaisia arkeologisia tutkimuksia tekemään mutta yhtenä hyvänä työvälineenä sitä kyllä voi käyttää. Tästä meinaan myöhemmin kirjottaa enemmänkin jos vaikka sais tietoa levitettyä siten vähän paremmin.
Onnittelut jos jaksoit lukea loppuun asti
