Esittäytyminen
Lähetetty: 09 Syys 2012, 20:29
Heissan vaan kaikille tönkijöille. Olen seurannut foorumianne jonkin aikaa ja päätin kirjautua. Tässä hieman esittelyä. Ensimmäisen etsimeni taisin hankkia
vuonna 1998. Se oli kotimainen alumiinirunkoinen ja maksoi noin 2800mk. Hankkimisen syy oli naulojen etsiminen sahattavista puista. Idea on ehkä hyvä, mutta käytännön toteutus on mahdotonta ainakin jos halutaan 100% varmuutta tai edes 15%. Jos tukissa oli jokin epämuodostuma tai ensimmäisen leikkauksen jälkeen sahatulla pinnalla oli väri tai jotain muuta tavallisuudesta poikkeavaa sen saattoi kokeilla "miinaharavalla". Ottaen kuitenkin huomioon, että siirrettävä sahalaitos on kauttaaltaan rautaa. Oli tukki otettava takaisin pinoon ja kokeiltava siellä. EI TUU MITÄÄN. Jos tukissa on jokin JÄLKI se hylätään
eli raakataan. Sahaus tapahtuu yleensä tuntitaksalla ja jos siellä aletaan nauloja etsimään tulee kakkosnelosista turhan arvokkaita. Tukkipinossakaan ei naulametsästys ole kovin menestyksekästä.
"miinaharava" jäi kokolailla käyttämättä. Hyvä, ettei isot pyörät paristot hapettuneet laitteen sisään. Myöhemmin sain lainaksi c.scoopin jonkin erottelevan laitteen. Siitä varsinainen maastossa ravaaminen alkoi. Oli saatava oma. Tilasin jostain postimyynnistä c.scoopin, jonka olen vaihtanut
seuraavaan c.scooppiin, jonka rinnalle ostaisin mielelläni jonkin toisen laitteen kun vain osaisi päättää.
Nykyään nimitämme toimintaamme huispaamiseksi. Mielestäni se on oikein hyvä nimitys. Toinen etsintämuoto on magneettikalastus. Joista ja järvistä onkin noussut aikas vonkaleita. Laitan tuonne löytöpuolelle hieman kuvaa. Minun löytöni ovat varsin pliisuja verrattuna muiden voorumilaisten hopia ja kolikko tapauksiin.
vuonna 1998. Se oli kotimainen alumiinirunkoinen ja maksoi noin 2800mk. Hankkimisen syy oli naulojen etsiminen sahattavista puista. Idea on ehkä hyvä, mutta käytännön toteutus on mahdotonta ainakin jos halutaan 100% varmuutta tai edes 15%. Jos tukissa oli jokin epämuodostuma tai ensimmäisen leikkauksen jälkeen sahatulla pinnalla oli väri tai jotain muuta tavallisuudesta poikkeavaa sen saattoi kokeilla "miinaharavalla". Ottaen kuitenkin huomioon, että siirrettävä sahalaitos on kauttaaltaan rautaa. Oli tukki otettava takaisin pinoon ja kokeiltava siellä. EI TUU MITÄÄN. Jos tukissa on jokin JÄLKI se hylätään
eli raakataan. Sahaus tapahtuu yleensä tuntitaksalla ja jos siellä aletaan nauloja etsimään tulee kakkosnelosista turhan arvokkaita. Tukkipinossakaan ei naulametsästys ole kovin menestyksekästä.
"miinaharava" jäi kokolailla käyttämättä. Hyvä, ettei isot pyörät paristot hapettuneet laitteen sisään. Myöhemmin sain lainaksi c.scoopin jonkin erottelevan laitteen. Siitä varsinainen maastossa ravaaminen alkoi. Oli saatava oma. Tilasin jostain postimyynnistä c.scoopin, jonka olen vaihtanut
seuraavaan c.scooppiin, jonka rinnalle ostaisin mielelläni jonkin toisen laitteen kun vain osaisi päättää.
Nykyään nimitämme toimintaamme huispaamiseksi. Mielestäni se on oikein hyvä nimitys. Toinen etsintämuoto on magneettikalastus. Joista ja järvistä onkin noussut aikas vonkaleita. Laitan tuonne löytöpuolelle hieman kuvaa. Minun löytöni ovat varsin pliisuja verrattuna muiden voorumilaisten hopia ja kolikko tapauksiin.