aarremaanalla.com

Mortonki!

Lämpöinen jakso herätti pitkiltä talviunilta, mutta takatalvi pyrkii ajamaan koppaan taas maata. Siihen ei tule kuitenkaan sortua vaan on syytä virittää aisaparikuntoon ja hakea kaivattu kärsämön ja GM:n ykseys. Löytöpuu on ainakin avattu - tosin ilman piippailulöytöä. Olkoon Öhkön päivän löytönä vaikka sitten tuo hiljalleen heräävä ja kalibraatiota tarvitseva naamanjatke.



Jotenkin on kuitenkin aistittavissa pientä tukkoisuutta, eikä siihen kärsämön kaivelu oikein auta - pitäisi päästä pellolle kaivelemaan ja mieluusti maata. Nyt on pääsiäisen aikana erittäin hyvä tilaisuus tonkia mämmiä ja Pohjanmaan lätit läpi, kun lumitilanne siellä on piippailun kannalta erinomainen ajankohtaan ja muuhun maassa vallitsevaan tilaan nähden.

Öhkö kuittaa ja palaa löytöjen kanssa astialle.

Huomenta vähän tässä epäiltiinkin, että Öhkö kääntää kopassa jo kylkeä kun oli vuoden ensimmäinen ööre palstalla

Routa porsaan kotio ajaa?

Turha väittää, että routa ajaisi porsaan pellolta kotiin! Oikea sika ei moisesta välitä, vaan pureutuu kovaankin maahan, jos tarjolla on kunnon herkkupaloja.

Pääsiäispyhiksi oli lähdettävä piippailun kehdosta (Manse), lakeuksille avaamaan kausi, sillä korviin oli kantautunut tieto, että lakeuden pellot ovat lumesta vapaat. Lisäksi tiedossa oli, että kylällä poltetaan sellainenki pääsiääsvalakia, että routa sulaa kymmenien hehtaarienki alueelta, joten turvallisin mielin voi ottaa suunnaksi lakeuden.

Ei muuta kuin Pohojammaalle kera pienen odottavan tärinän ja GM3:n. Heti seuraavana aamuna hätäinen aamupala ja oikopäätä peräsuolipitkällä pellolle. Ah, linnut viserteli, aurinko paistoo ja sulatteli aamukarmantehen jäläkeestä peltua. Aivan mahtava sää aloittaa piippailukausi. Maa oli kuin Kinderi, rapea pinta ja ikinä ei tiedä mitä se avaajalleen antaa. Pellolla oli noin kolmen sentin kova jäinen kuori, mutta kun sen sai avatuksi, alkoi aina muta lentää Öhkön päästessä toden teolla tonkimaan puolen vuoden tauon jälkeen. Ainut mikä kaihersi hieman mieltä oli, etenkin routaisella pellolla korostuva, proo pointterin puute. Oli emakkomunaus unohtaa se Manseen! Tosin aika hyvin GM3:lla saa luudittua oikean kaivuukohdan. Kaivaa kyllä sai ja lapiokin kärsi siinä tohinan keskellä, mutta saahan noita uusia.

Varsinainen tavoite oli päästä nauttimaan pitkästä aikaa piippailusta ja kaivaa muutama hyvä signaali. Peltoa oli Itä-Länsisuuntaansa joku noin 10 km per suunta. Riehuin kuitenkin pienellä noin vajaan puolen neliökilometrin pellolla, jonka olin viime syksynä luutinut kohtuu puhtaaksi. Ainahan sinne jotain jää, joten kela maahan ja huispaamaan. Salainen mielihalu löytää kauden alkajaisiksi se ööre iki-ihana oli kuitenkin mielessä. Kärsä täytyy kyllä kalibroida kunnon öörepaikassa, sillä joka kaivuulla mielessä pyöri lyhteet, kruunut sekä hopeiset ööret, plootut ja miksi ei riksdaleritkin. Kärsässtä kuitenkin roikkui vähän väliä erimittaisia eritejojoja, sillä voin sanoa että lakeuksilla tuuloo ja kylymää! Tukkoinen kärsä ei saanut vihiä yhdestäkään öörestä, mutta löytyi mullista sentään MARKKA ja melkein heti perään 10p! Myöhemmin nousi myös -70 luvun 20 penniä.

Oli mahtava seurata ylitse lentäviä joutsenparvia GM:n piipittäessä sulosointujaan kilpaa joutsenten trumpettimaisten törähdysten kanssa. Oli tuo aika sinfoniaa pitkästä aikaa. Hortoilin pellolla muutaman tunnin ja etsiskelin hot spottia, mutta turhaan. Muutamia löytöjä nousi sieltä täältä, ehkä mielenkiintoisimpana koristeellinen mikälie ja sinetti. Kauden ensimmäinen sinetti oli tosiasia! Ehkä kuitenkin oli parempi, että isoa Ö:tä ei ihan vielä löytynytkään - jää oikein kunnon sian nälkä seuraavalle keikalle!

Kuvadataa pääsiäisen peltopiipistä:



Toisespääs on satama ja toises isoo kirkonkylä. Välillä on peltoa satoja neliökilometrejä joten työnsarkaa olisi.


Levähdystauko. Sänkipeltoa oli helppo kaivaa, eikä aamukarmantehen jälkeinen jääkoppura haitannut kaivamista lainkaan. Fälttööpellolla tuo hieman haittasi tonkimista.




Sieltä se 10p v.-22 löytyi.


Löytöjen yhteispotretti:



Rahat ja sinetti:


Koristeellinen mikälie (erestä ja takaa):

Öhkö, senkin sika! Hienot on maisemat ja löydöt. Tuo mikätin on mikättimeksi komia yksilö <3

Mahtavan näkönen tuo alimmainen mikälie.

Mikätin kuvaa ihan selvästi siankärsää

Taurus kirjoitti:Mikätin kuvaa ihan selvästi siankärsää

Hah, sähän sen sanoit! Ekalla reissulla kärsään heti lisäosa. Nyt löytyy sellaisetkin ööremestat että oksat pois. Hajayksilötkin saa vain hakea vienon fenkolimaisen tuoksun perusteella...

Hyvin kerrottu ja hienoja lumettomia kuvia, aivan kuin olisi itsekin ollut pellolla.
Löydötkin ovat ihan kelvollisia. Tuo mikä lie on hieno mikä lie

Jumalaut! Jätkä on löytänyt kiskot! Kai löytäjä saa pitää??

Peltoa näyttää ainakin piisaavan, saattaisi piakkoin löytyä jotain vanhempaakin.

Hyvä tarina ja KOMIAT kuvat!

smacine kirjoitti:Jumalaut! Jätkä on löytänyt kiskot! Kai löytäjä saa pitää??

Kyllä se GM3 löytää löydöt pienestä suureen. Aika kone!

Tuo mikä lie on siihen kärsään karjapuskuri.

Sikamaisen hieno reissu tuo mikätin voisi olla rautakautinen nyrkkirauta

Ekomasteri kirjoitti:Sikamaisen hieno reissu tuo mikätin voisi olla rautakautinen nyrkkirauta

Hieno kaudenaloitus! Mulle tuli kans ensimmäisenä mieleen tuo nyrkkirauta mutta kyllä se oikeasti on tuo metallinen öhkönkärsä

patti kirjoitti:

Ekomasteri kirjoitti:Sikamaisen hieno reissu tuo mikätin voisi olla rautakautinen nyrkkirauta

Hieno kaudenaloitus! Mulle tuli kans ensimmäisenä mieleen tuo nyrkkirauta mutta kyllä se oikeasti on tuo metallinen öhkönkärsä

ai sikarauta, vai ? Tulipa mieleen, että voisi olla myös hevoshärpäke eli se osa joka ohjaa suitsia

Siitä se lähtee liikkeelle,komiat on maisemat.Mikä lie saattaa olla vanhakin,mikä lie

Ekomasteri kirjoitti:Sikamaisen hieno reissu tuo mikätin voisi olla rautakautinen nyrkkirauta

Eli kärsärauta? Älä vaan Öhkö ala karjuksi.

En lähtisi hevosenhihnahommaa veikkaamaan, sillä olen huomaavinani että tuossa yläreunassa on ihmisen mukanakulkemisen jäljet.

Eli muusta korusta poikkeava paksuus äärimmäisenä ylinnä olevassa sektorissa, johtuen hankauskulumasta, kun koo-oo esine lienee ollut roikkumassa jonkinlaisen kaulakettingin osana eli koristeena. Lisäksi samainen kohta on taipunut ylös joko valumuottimestarin nuotista tahi/plus korun irroittaneen rakastelun rajuudesta johtuen.

Huomatkaa myös muiden osien pyöreys verrattuna yläsektorin ulkoreunojen viilattuihin särmiin. Valupurskeiden poistotyötä vai jokin muu syy? Aika symmetriset ovat nekin.

Korun symboliikasta voi vetää kauas historiaan viittaavia arvauksia.

Kyllä museolle vilauttaisin.

P.Aholainen kirjoitti:Tuo mikä lie on siihen kärsään karjapuskuri.

Eikös se ole KARJUpuskuri

Kätkäläinen kirjoitti:

P.Aholainen kirjoitti:Tuo mikä lie on siihen kärsään karjapuskuri.

Eikös se ole KARJUpuskuri

Eikös ne käytä noita kärsässä routaista maata tonkiessa?

Onkos Öhköllä jotain hyviä ööremestoja täällä Lahden suunnalla, kun ilmeisesti tälläkin seudulla jossain määrin vaikutat?

Vois joskus lähteä jonnekin tonkimaan kun täällä päin liikuskelet, kun itsellä jäänyt toistaiseksi melko olemattomaksi tuo peltodetektointi...

Pauli kirjoitti:Onkos Öhköllä jotain hyviä ööremestoja täällä Lahden suunnalla, kun ilmeisesti tälläkin seudulla jossain määrin vaikutat?

Vois joskus lähteä jonnekin tonkimaan kun täällä päin liikuskelet, kun itsellä jäänyt toistaiseksi melko olemattomaksi tuo peltodetektointi...

Mortonki! En ole vielä ehtinyt syynätä karttoja Lahden alueelta, mutta olettamus on, että aika otollinen maaperä Örejä siellä on. Parina päivänä viikossa siellä PHKS:ssä pyörin, joten ei muuta kuin piippaamaan! Täytyy katsella joku oikein varma örepaikka...

Maverick kirjoitti:

Ekomasteri kirjoitti:Sikamaisen hieno reissu tuo mikätin voisi olla rautakautinen nyrkkirauta

Eli kärsärauta? Älä vaan Öhkö ala karjuksi.

En lähtisi hevosenhihnahommaa veikkaamaan, sillä olen huomaavinani että tuossa yläreunassa on ihmisen mukanakulkemisen jäljet.

Eli muusta korusta poikkeava paksuus äärimmäisenä ylinnä olevassa sektorissa, johtuen hankauskulumasta, kun koo-oo esine lienee ollut roikkumassa jonkinlaisen kaulakettingin osana eli koristeena. Lisäksi samainen kohta on taipunut ylös joko valumuottimestarin nuotista tahi/plus korun irroittaneen rakastelun rajuudesta johtuen.

Huomatkaa myös muiden osien pyöreys verrattuna yläsektorin ulkoreunojen viilattuihin särmiin. Valupurskeiden poistotyötä vai jokin muu syy? Aika symmetriset ovat nekin.

Korun symboliikasta voi vetää kauas historiaan viittaavia arvauksia.

Kyllä museolle vilauttaisin.

Muotokieli kyllä viittaa vanhaan. Mikättimessä on hieman kultausta jäljellä, mikä viittaa hieman nuorempaan tekoon. Toki onhan tuo voitu kullata myöhemminkin. Pellon yleisesineistö on ollut kaikki +1900 vuodelta, mutta noin 3-4 km päässä on ollut rautakautista liikehdintää. Itse veikkaisin kärsänmallista hevoshärpäkettä, jossa tuo symmetrisen epäsymmetrinen osa on ollut kiinnityskohta.

Laitan kuitenkin museolle kuvaa, sillähän se varmistuu.

Öhkö öremetsällä

Aika on ollut kortilla, mutta onneksi pitkästä aikaa pääsi taas harrastuksista sen jaloimman pariin. Mielikuvaharjoittelua on kuitenkin tullut tehtyä ja mieleen luotu toimintamalli sen iki-ihanan ponnahtaessa maan uumenista. Muutaman kerran on nyt keväällä päässyt GM3:n kanssa ykseyteen ja kauden esimmäinen öre on ollut hakusessa ja sitä on kuumeisesti metsästetty, mutta rusinat on nypitty pullasta kohtuu hyvin. Viime vuonna hyväksi todettu tuttu öre/kultapelto ei luovuttanut öreä tälläkään kertaa, vaikka lapio puhkoi maata tehokkaasti. Kärsäkään ei taida olla vielä ihan lyönnissä, vaikka tuossa aiemmin Pohjanmaan pellosta lisäosa siihen nousikin. Muuta tavaraa nyt nousikin sitten urakalla. Pääosin kuopista nousi alumiinisia pullon repäisykorkkeja (muovipussillinen), mutta niitä on vain kaivettava, jos ören haluaa sieltä maasta arkistoon tallettaa. Sää oli piippailulle mitä mainioin. Sateen jälkeinen maa oli hieman mutainen, mutta auringon pilkistäessä paksujen pilviryppäiden rakosista antoi öremetsästykseen sellaiset puitteet, että oksat pois. Puitteet hyvät, tulos heikko. Onko jollakin tietoa potentiaalisesta örepaikasta TRE-LAHTI-TEUVA, jonne tällainen pikkupossu voisi ahtautua mukaan kaveriksi?

Ehkä parhaimpina löytöinä tällä kertaa rapu, kulmikas kilikutin, luultavasti wanha hopeasormus ilman leimoja sekä vasemmalta puoleltaan käpälän ja jalan katkonut lyijyukko. Kuvat kertovat kuitenkin enemmän. Sormuksesta en osaa sanoa, että onko sormus lainkaan, painava se ainakin kokoonsa nähden on, mutta liekö hopeaa?

Irwinin pudottaman lätkän saa minulta, taustapuolen puhelinnumeroa vastaan...


Löytöfotoja:






Kaksi mikätintä: Onko tuo joku pilleriputkilo tuo kuparinen patukka, josta saa ilmeiseti tuon hatun pois. Teksti (Princess IPAT, petite) Pienihän tuo on ja patentoitu, mutta olisiko tuo kosmetiikaan liittyvä esine. Sitten tuo edelleen toimiva hilavitkutin, jossa koristeellinen hakanen. Mikä ihme ja mistä ihmeestä se on peräisin?

Rapu:



Rinkula:

Tuo sormus näyttää kuvissa enneminkin tinapronssiselta, ja wanhalta!
Tuolla kilikellollakin lienee ikää jo ihan kunnioitettava määrä.