aarremaanalla.com

Tämmöinen löytyi taannoin pellosta, itellä tuli mielee että oisko puukosta osanen? Materiaali on varmaan tinaa tai jotain sekoitusta



Tällälailla sen itse näkisin puukkoon kuuluneen. Tuo terä on löytynyt eri paikasta.

Hikkee pukkoo ja pimmee tulloo ja tehä pitäs, tehä pitäs!
Elikkäs lipo niin, että ee oo puukosta. Hyvinnii muusta vehkeestä!

Mukava sattuma ,että pitikin tänään avata juuri saman niminen kysymys, joten
vastatataan ja esitetään lisäkysymys.
Paksuseinämäiseltä vaikuttaa puukon helaksi
Tämä on vain meidän näkemys asiasta
Pahoittelemme hieman tunkeutumista, mutta onko järkeä
kahdessa yhtäläisessä otsikossa peräjälkeen?
Tässä Topinojan vierestä kaivettu kolikkosignaalin antanut
hela.
Täysin magneettin reagoimaton ja sisus kuin kivettynyt?
Teräräruoto keskellä selvästi havaittavissa.





Epäilemme myös puukon osaksi juuri edellä esitetystä paikasta.

Voisiko tuo roopexin löytämä mikätin olla repun tai laukun läpästä. Osa jonka läpi laitetaan soljen läpi tuleva ylimääräinen hihna. Joku viisaampi voisi kertoa sellaisen osan virallisen nimen.

Vai ei oo puukon-osaa tuo? No kökkö, muuta en kyllä sille keksi Mikähän lienee sitten. Kiitos kuitenkin kommenteista kaikille

Ei voi määrittää varmaksi, nimittäin puukon radoista on tavattu myös valettuja ja seinämältään paksumpia heloja merovingiajalta lukien.

Kultaseppä kirjoitti:Ei voi määrittää varmaksi, nimittäin puukon radoista on tavattu myös valettuja ja seinämältään paksumpia heloja merovingiajalta lukien.

Ehkäpä mutta kaiken lisäksi tuossa alustuksen löydössä puukon kahva ohenisi liikaa kun esine on ns liian litteä eli heikko rakenne! Tuo paksu rautahan olisi pitänyt upottaa kahvaan niin että se olisi kahvan pinnan myötäinen, muutoin se olisi perin hankala laittaa tuppeen tai ottaa sieltä. Joren and pojat esimerkissä on esine jo pyöreämpi, kuten pitääkin!

No juu, e varmaan vahvin mahdollinen...! Aikoinaan 1700-luvulla talonpoikaisen käyttöpuukon kahvaan tehtiin reikä hiukan litteää ruotoa pienemmällä raudalla polttamalla (esim. pihlaja/visakoivu ydinpuu), jonka jälkeen reikä rassattiin hiilestä puhtaaksi ja valmiin terän hiukan reikää isompi ruoto lyötiin tiukasti kiinni kasteltuun aihioon ja kun ruoto ruostui, niin se tarttui puuhun kuin tauti. Vasta kuivumisen jälkeen kahva vuoltiin käteen sopivaksi. Ohessa lähes 15 vuotta halkeamatta kestänyt kahva, terä itse sulatetuista teräksistä. Kahvassa ei ole helaa ollenkaan, vaikka sivujen paksuus terän juuressa on vain 4 mm ja puukko on ollut kohtalaisen kovassa käytössä:

Itse siis taoit tuon damaskiterän, minkälaisia teräksiä sinne sulattelit? Kahva näyttää omiin silmiini visakoivulta. En ollut aiemmin kuullut tuollaisesta hiillestämällä tapahtumasta tavasta istuttaa puukonterä kahvaan. Kuulostaa kyllä todella toimivalta tekniikalta. Ja ilman terän juurihelaakin voi ilmeisesti tehdä aivan kestävän ja toimivan puukon.

Juu, ja teräkset sulattelin Kymijokilaakson malmeista, toisen hiilipitoisuus oli >C1.3%, toisen pitoisuus oli < C 0.5%. Visakin paikkakunnalta ja niin tiheää, etten saanut kahvaa vääntämällä rikki. Siis terä oli ruuvipenkissä. Nykyään tietysti porataan alkureikä, jolloin punainen ruoto suhahtaa kahvaan suht helposti.
Viimeisen johtopäätöksen voi allekirjoittaa ainakin muutaman tehdyn kokeen perusteella. Toki terän on oltava viimeisen päälle terävä ja hion sen pari kolme kertaa vuodessa 6000 japanilaisella öljykivellä. Tuli kokeeksi ajettua pari kertaa sänki ja hyvin toimi, eukko tosin loihe lausui kritiikkiä voimakkain sanankääntein.